Cvica
Selitämme sinulle, mikä on kansalaisuus ja tämän termin joitain piirteitä. Lisäksi sen merkitys yhteiskunnassa.
Mikä on Civic?
Kansalaisuuden käsite on termi, joka johdetaan kansalaisen käsitteestä, ymmärrettäessä sitä yhteiskunnan jäsentä, joka on saavuttanut riittävän sosiaalisen kypsyyden tason toimiakseen nykyisten säännösten mukaisesti. Tällä tavalla siitä tulee adjektiivi, joka luonnehtii ihmisiä, jotka noudattavat sarjaa suuntaviivoja, jotka suuntautuvat hyvään sosiaaliseen rinnakkaiseloon yhteisössä.
Sanakirjat tunnustavat sen adjektiiviksi eikä substantiiviksi, vaikkakin siitä voidaan kuulla, abstraktina käsitteenä, joka viittaa ihmisten tietoisuuteen, joka liittyy kunnioittavaan käyttäytymiseen naapureiden tai maan instituutioiden ja etujen kanssa.
Ilmaisu "kansalaisten velvollisuuksien täyttäminen", jota käytetään Argentiinassa puhekielessä viittaamaan äänestykseen, ilmaisee, että äänioikeudelle on annettu merkitys demokratioissa.
Samoin kansalaisarvo on rohkeus hoitaa nämä velvollisuudet pelkäämättä poliittisia kostotoimenpiteitä, samoin kuin kansalais kruunu oli se, mikä antiikin Roomassa osoitettiin sodan sankarit, tai kansalaiskirja on asiakirja, joka akkreditoi joidenkin Latinalaisen Amerikan maiden kansalaisten aseman viime vuosisadalla.
Perhe, perinne ja kulttuuri ovat perustavanlaatuisia siltoja kyseisen kansalaiskulttuurin hankkimiseen, mutta samalla tarvitaan lisäyksen virallistaminen Elämä yhteiskunnassa .
Katso myös: Sosiaalistuminen.
Miksi koulutus on tärkeää?
On välttämätöntä, että opiskelualalla on olemassa kansalaiskasvatus, joka välittää ainakin arvot, jotka lasten on hankittava ollakseen hyviä kansalaisia . Tämä aine on pakollinen oppiaine melkein kaikissa maissa keskiasteen koulutuksen ja usein myös peruskoulutuksen osalta.
Paljon on ajateltu, ja se perustuu kansalaiskasvatukseen, ja siinä on suuri voima, joka on suunnattu edistämään ihmisoikeuksien tunnustamista ja kunnioittamista tapana luoda eettisesti oikeita arvoja ja käyttäytymistä.
Tässä mielessä vaaditaan koulun ensimmäisistä vuosista lähtien ymmärrystä ihmisarvosta, tasa-arvoisesta monimuotoisuudesta, vapauksista ja vastuista sekä normien ominaisuuksista.
Kun tätä tietämystä on vahvistettu, on vuoro miettiä valtaa, oikeuksia, valtioiden organisaatiota, demokratiaa ja kansalaisuutta.
Saatuaan kaiken tämän tiedon (sopivimmin nimeltään “kompetenssit”) voi alkaa rikkain vaihe kansalaiskulttuurin rakentamisessa, joka sallii keskustelun ja uudelleenarvioinnin: ota huomioon ihmisoikeuksien pätevyys ja valtioiden rooli siinä mielessä kunkin yksilön ja ryhmien käyttäytyminen ja sen ympärille järjestetyt ajatusvirrat.
Kansalaiskasvatus herätti keskusteluja pitkään, koska jotkut ajattelijat (kuten Pierre Bourdieu) uskovat, että sen tarkoituksena on vain toistaa eräitä sosiaalisia rakenteita, jotka syventävät eriarvoisuutta, muuttamatta mitään juuristaan. Joissakin Euroopan maissa, joissa nuoret kyseenalaistavat poliittisen luokan ja ilmentävät sitä mielenosoitusten avulla, se vaatii myös kansalaiskasvatuksen analysointia ja mahdollisesti uudelleenmuotoilua nuorten tarpeiden mukaan.
